Päätin nyt vihdoinkin avata oman blogin. On pitänyt tehdä se ainakin sata kertaa aikaisemmin, en vain jostain kumman syystä ole saanut aikaiseksi. Ja kukapa tätä edes lukisi. Enkä oikein edes tiedä mistä kirjoittaa. Ehkä siis vain höpisen mitä mieleen juolahtaa, päivän tapahtumia, haaveita, jne. 

Ennen kirjoittaminen sujui kuin itsestään, nykyään on vaan niin hankala päästä alkuun. Johtunee "harjoituksen puutteesta". Tai ajanpuutteesta, ken tietää. Tai ehkä vain olen aikuinen nykyään, elämässä ei enää tapahdu mitään mielenkiintoista, ei ole syytä kirjoittaa enää. Sitä on vaan nykyään joka päivä töissä, koko päivän. On se kyllä aika perseestä kun työaika on pääsääntöisesti 14-20 tai 11-22. Missä välissä mä elän mun elämän? Enkai missään.
Ja näinä harvoina päivinä kun on aamuvuoro, niin on niin poikki kun pääsee kotiin, ettei sitä enää jaksa tehdä mitään. Eikä se tekemine muutenkaan yksikseen kovin mukavaa ole, kun kaveritkin tekevät vuorotyötä, niin tuntuu aina menevän työvuorot ristiin (ja vaikka osa onkin aamutyössä, niin siltikään ei tunnu löytyvän yhteistä aikaa, kappas, ehkä sen takia että mulla on aamuvuoro ehkä tsägällä 2 kertaa kolmessa viikossa..)
Mutta ei siinä, kotona on ihan kiva olla välillä. Ihan vaan olla yksikseen ja kuunnella musiikkia ja lukea, tai vaihtoehtoisesti katsoa elokuvia.

Tänäänkin kävin läpi laukkukaapin, ja lajittelin laukut joita tuskin enää ikinä käytän erikseen, laitoin rikkinäiset sivuun, mustat yhteen kassiin, valkoiset toiseen ja pienet kolmanteen. Nyt kun oven avaa, ei enää kaadu syliin läjä epämääräisiä myttyjä(kenties ehkä kaatuu läjä epämääräisiä isoja kasseja joiden sisältöä tuskin muistan enää kohta).
Sain myös tungettua talvikengät samaan kaappiin alahyllylle. Ja jouduin toteamaan että jos minä ja mun tavarat meinataan mahtua tähän kämppään, niin tarviin kenkäHYLLYN, tai kaapin tai jonkun fiksumman säilytysjärjestelmän. Minä, 25 laukkua ja 40 paria kenkiä emme vain mahdu samaan eteiseen.

Taidan kyllä olla aikamoinen "keräilijä". Mut mitä helkkaria, shoppailu auttaa masennukseen. (loppukuusta yleensä masentaa entistä enemmän ku ei ole rahaa enää) Ja musta nyt vaan on kivempi omistaa tavaroita ku lainailla niitä, tai haaveilla niistä. Kyllä mä mielelläni laitan rahat levyihin, elokuviin, kirjoihin, vaatteisiin, kenkiin ja laukkuihin sekä muihin asusteisiin ja romuihin. Taas vaan saa huomata sen, että tila loppuu kesken. Tai onhan toki tilaa, jos vaan läjäisin kaiken johonkin nurkkaan. Mut kyllä mä haluan pitää tavarat ojennuksessa hyllyissä ja kaapeissa, joita taas ei ole tarpeeksi.

Ja asiasta kukkaruukkuun, kirjaimellisesti. Saa nähdä miten käy, laitoin tossa muutama viikko sitten basilikaa kasvamaan ikkunalaudalle. Mulla on paha tapa tappaa vahingossa kaikki elävä, ykskään kasvi ei oo mun käsittelyissä selvinny hengissä yli puolta vuotta. Harmi sinällään koska kukat vaan on niin kauniita ja tahtoisin tosi paljon ihania viherkasveja sun muita. Ei vaan kehtaa pahemmin ostella ku ne kuolee samantie. Joten mitenhän mahtaa käydä basilikoille. On ne jo sentään itämään lähteny, tähän asti menny siis kaikki hyvin :)

Juuri katsoin Ugly Bettyn kokonaan loppuun. Loistava sarja, harmi vaan että sitä on tehty vain 4 kautta :(
Jos nyt vaikka jatkaisi tuon Kolmanneksi Eniten Vituttaa Kaikki- kirjan lukemista. Kahdesta edeltävästä osasta on irronnut todella loistavat naurut, toivottavasti tästäkin.

- h

np: Muse Resistance